Kysynnän vai Tarjonnan laki?

Olen pitkään miettinyt ja yrittänyt ymmärtää vanhaa sanontaa, jossa todetaan jonkin asian selviämisen riippuvan kysynnän ja tarjonnan laista. Minun mielestäni kysyntää ei ole, jos ei tarjolla ole jotain, johon se kysyntä voisi kohdistua. Onko se se laki, vai mikä?

Tänä aamuna suuntasimme koko perheen voimin Pirkanmaan talousalueen sykkivään keskukseen, Tampereelle. Tarkoituksena oli käydä tutkimassa, mitä erilaisia audioformaatteja kuluttajalaitteet ottavat vastaan.

Tämä siksi, että Antti Mäkisen 2009 julkaistu soololevy on pian digitaalisessa jakelussa. Kaikissa mahdollisissa streamauspalveluissa, mutta myös ladattavana Klicktrack.com:ssa, jossa ostaja voi päättää haluamansa formaatin. Eli tarjontaa kaikkiin mahdollisiin kuluttajalaitteisiin, jos vain ilmenee kysyntää?

Sen vuoksi haluan selvittää vallitsevan tilanteen. Toimiiko laitteissa oikeasti HiRes, monikanavana, stereona, vai minkälaisena tai ei minkäänlaisena? Mukana oli seuraavat vaihtoehdot (teknisessä laatujärjestyksessä) muutamasta eri sävellyksestä, USB-tikulla. Suluissa yhden kappaleen tiedoston koko megabitteinä, vrt. CD-laatuna kappaleen koko on 54 Mb:

- 24bit/96kHz-wav, stereo (170,3 Mb)

- 24bit/96kHz-wav, monikanava (510,8 Mb)

- 24/96 FLAC, stereo (105,6 Mb)

- 24/96 FLAC, monikanava (287,2 Mb)

- "Mastered For iTunes"-AAC, stereo (10,3 Mb)

Ajattelin ensin laittaa käydyt kaupat ihan julkisesti, mutta se jääköön toissijaiseksi asiaksi. Keskitytään ennemmin tekniikkaan ja asenteisiin.

• Kohde 1.0

Ensimmäinen paikka (HiFi-liike) tarjosi monta laadukasta merkkiä ja heti kahdessa ensimmäisessä laitevaihtoehdossa tuli pelin henki selväksi. Molemmat laitteet edustivat yksinkertaista "desktop"-mallia ja toisessa taisi olla jopa levyasemakin. Myyjä kehui Marantzin verkko-ominaisuudet maasta taivaaseen ja siinä toimikin paras stereolaatu, - 24bit/96kHz-wav, stereo (170,3 Mb) ja tietenkin AAC.

Edullisemmassa laitteesa toimi sitten "vain" - "Mastered For iTunes"-AAC, stereo (10,3 Mb). Joka tapauksessa ilman manuaalia, näyttöä ja kaukosäädintä jotain alkoi heti soimaan.

Totesin myyjälle, että tämäpä hienoa, kun toisessa laitteessa toimii heti paras laatu! Sitten alkoikin varsin värikäs keskustelu, jota en viitsi kokonaisuudessaan yrittää tähän avata. Joitain paloja on kuitenkin ihan pakko kaivaa esiin.

Myyjä totesi, että hänen artistiystävänsä (jolla on oikein levytyssopimus Universalille ja joka on tehnyt vuosikaudet alan "hommia") mukaan korkeamman laadun tekeminen ei kannata, koska kukaan ei osta sitä. Levy-yhtiökään ei sitä halua ja sen tekeminen (kuten myös monikanavaäänen) on niin ja niin paljon kalliimpaa. Sen lisäksi pitäisi olla vain yksi, kaikissa laitteissa toimiva vaihtoehto. Koska kaikki haluavat kuunnella yhdellä laitteella ja kaverille kylään mennessä pitäisi olla varma, että siellä kaverillakin se toimii.

Minä siihen, että eikös tässä ole juuri kaksi eri laitetta, joissa toimii erilaiset asiat, mutta minulla sattuu olemaan tikulla molempiin toimivat versiot? Sain kuulla, että korkeampaa laatua ei osta kukaan ja se on muutenkin niin marginaalista jne jne... Tämähän on tietysti minun kohdallani vähän sama, kuin seurustelisi avotulen äärellä avoimen bensakanisterin kanssa...

Esitin, että eikös tilanne ole vähän sama, että otat kaverille mennessäsi mukaan vinyylilevyn, mutta et kysy onko hänellä soitinta? Se on kuulemma eri asia ja tosi marginaalista ja sille löytyy oma kohderyhmänsä. Piti oikein kysyä moneen kertaan, että mikä ongelma tässä sitten on? Eikö olemassa oleviin laitteisiin sitten pitäisi tehdä kuitenkin sellaisessa, parhaassa mahdollisessa formaatissa sisältöä, jota ne toistavat?

Yritin tapani mukaan avata aihetta ihan muista näkökulmista, kuten vaikka siitä että pitäisikö ruokakaupoissakin olla sitten vain yksi lihatuote? Lenkkimakkara. Kaikki muuhan on täysin turhaa, kun kaikki kerran haluavat vain sitä helvetin lenkkimakkaraa. Ei parmankinkkua tai mitään muutakaan, kun niitä myydään niin tosi vähän...

Kuten arvata saattaa, keskustelu ei johtanut yhtään mihinkään. Yllätyksekseni rouvakin alkoi vielä ripittämään myyjää, joka totesi että kaikille kelpaa internetistä saatava 1/5 CD:n laadusta. Myyjälle oli tosin yllätys se, että todennäköisesti suurin osa kuluttajista valitsee internetin valikoiman vain sen vuoksi, että se on ilmainen. Artistien saamiin YouTube- tms. korvauksiin ja niiden pienuuteen hänen artistiystävänsä oli löytänyt paljon paremmin maksavan vaihtoehdon. Vimeo.

Täh?

Eihän tuosta enää paljon pystynyt jatkamaan.

Eniten minua keskustelussa jäi mietityttämään myyjän asenne. Hän todellakin näki vaivaa oman (ei omien sanojensa mukaan omansa, vaan sen artistikaverin) näkemyksensä perusteluun sen sijaan, että olisi kiinnostunut edustamiensa (ja ehkä myös myymiensä) laitteiden teknisistä ominaisuuksista. Tällaisilla asennetulpilla varustettuja ihmisiä en ole nähnyt millään muulla alalla. Vähän sama, kun autokaupassa myyjää ei kiinnostaisi yhtään se, että mitä polttoainetta ostamasi auto käyttää. Huoltoasemilla pitäisi sen sijaan olla vain yksi pistooli: POLTTOAINE.

Vertauskuvia tulvii mieleen koko ajan lisää, mutta pakko todeta vaan, että HUHHUH. Kävi voimille tuokin vierailu liikkeessä ja oli pakko siirtyä pikaisesti seuraavaan kohteeseen.

• Kohde 2.0

Täällä heti ensimmäinen laite oli nk. "Urpå-varma". Tikku koneeseen ja sieltä soi AAC:t. Mitään muita tiedostoja kone ei edes näyttänyt, eli hoiti valinnan käyttäjän puolesta.

Toinen laite oli JÄR-KYT-TÄ-VÄN kuuloinen uusinta villitystä edustava "soundbar"-tyylinen muovihirvitys. Sen toiminta oli niin kryptistä, että myyjäkään ei sitä saanut toimimaan. Pakotin hänet etsimään tietoa toistoformaateista. Ei löytynyt noin kymmenen minuutin selailusta huolimatta. Sen sijaan selvisi, että mitkä kaikki FYYSISET LEVYT laite soittaa.

Suurin yllätys oli alle kahdensadan hintaluokassa pyörivä yleiskone, LG. Se soitti mukisematta ihan kaiken. HDMI-ulostulon kautta laite on kytkettävissä mihin tahansa isompaan kaiutinjärjestelmään. Pienen näytön omasta kaiuttimesta 5.1 ei oikein välittynyt. Downmiksattuna kuului kylläkin...

Tämän pienen empiirisen tutkielman tuloksena on pakko todeta jälleen kerran, että laitteiden teknisen puolen mukaan kysyntää kyllä olisi, jos vaan olisi sisältöä joka täyttäisi nuo kaikki ominaisuudet. Ymmärtääkseni kaupoissa (jotka edelleen jotain myyvät) pääsääntöisesti hyllyissä olevat tuotteet on niitä, jotka menevät kaupaksi. En tiedä, kuin yhden Tamperelaisen soitinkaupan, joka on pitänyt varastossa yli neljä vuosikymmentä samoja tuotteita.

Tai sitten olen vaan ihan pihalla...