Tämän hetken kuumin kysymys kaikilla sisältöä tuottavilla tahoilla tuntuu olevan seuraavanlainen:
Miten ihmiset saadaan tulevaisuudessa maksamaan sisällöstä?
Eräät mobiiliteknologiaa kehittävät instanssit tuntuvat saavan väkisinkin tahtonsa läpi ja tulevaisuudessa esim. musiikki jaellaan jonkin laitteen kylkiäisenä. Eräs ystäväni esitti asiasta mielenkiintoisen vertauksen;
"Tilanne on vähän sama, jos joku taho keksisi kuorma-auton ja kuljettaja alkaisi vaatimaan tuotteita ilmaiseksi. Sehän rajoittaa tätä uutta hienoa kuljetusbusinesta aivan liikaa, jos kuljetettavista tuotteistakin pitäisi vielä maksaa..."
Mielenkiintoinen vertaus, mielestäni erittäin osuva.
Toinen mielenkiintoinen tilanne on erään uuden (ilmaisen) kuuntelupalvelun kanssa. Kukaan ei oikein tällä hetkellä tunnu tietävän, miten mahdollinen tuloutus artisteille tapahtuu. Joku sanoi, että se pelastaa musiikkiteollisuuden. Nähtäväksi jää, millä matematiikalla se toteutuu. En jaksa uskoa, että 10€:n kuukausimaksu riittää kattamaan mainostulojen lisäksi kaiken sen musiikin tuotantokustannukset. Aikaisemmin, jos joku on halunnut kuunnella kuukaudessa 10 uutta albumia, niin siihen on mennyt äänitteiden oston myötä helpostikin se 150€. Nyt tuolla 10€:lla saisi siis aivan kaiken ja vähän enemmänkin.
Tietysti suuri osa palvelussa olevasta musiikista on tuottanut hyvät summat levyversioiden myynnillä, mutta entäpä uustuotanto? Mistä se tulevaisuudessa kustannetaan? Saas nähdä milloin kyseinen palvelu listautuu pörssiin ja vaihtaa huimilla summilla omistajaa, katalogisopimuksineen. Tekijät ovat tietenkin tehneet "huippu"hyvät 50/50 sopimukset kappaleidensa soittotuloista...
Maailmassa ei kuitenkaan ole pulaa tuotannoista. Mielenkiintoista on kuitenkin erään amerikkalaisen lehden mielipidesivustolla ollut kolumni toteutuneista latausmyynneistä. Kaikkien olisi hyvä lukea se ja pohdiskella, mistä se saattaa viestiä. Lyhykäisyydessään viesti oli seuraavanlainen:
"Viime vuonna (2008) tehdyn tutkimuksen mukaan maailmassa oli latauspalveluiden kautta myynnissä 13.000.000 eri musiikkiesitystä. Niistä 10.000.000:aa ei ostanut kukaan. 80% koko myynnin tuloksesta tuli 52.000:lla musiikkiesityksellä!!!"
Aika huimaa, kun vielä otetaan huomioon albumikokonaisuudet. Vain 173.000 tarjolla olevasta 1,23 miljoonasta albumista meni kaupaksi! 85% albumeista ei siis myynyt yhtäkään kopiota... Saattaa tosiaan monen käsitys "Long Tail" -teoriasta kokea pienen mullistuksen.
Myös graafinen esitys erilaisten formaattien myynneistä ajan saatossa on erittäin mielenkiintoinen. Se kuvaa erittäin hyvin latausmyynnin suhdetta fyysisiin kopioihin.
Se mistä tuo kaikki markkinoiden kyllästyminen ja harmaantuminen johtuu, on varmaan mutkikkaampi juttu, mutta minä olen pohtinut syitä ja niiden seuraamuksia seuraavanlaisesti. Aikaa ennen a***tuneja yms. äänite oli dokumentti siitä musiikillisesta osaamisesta mitä taiteilija edustaa. Nykyään suurin osa maailman musiikkituotannoista taitaa olla vain mielikuva siitä, minkälaista musiikillisen osaamisen tasoa artisti ja hänen tuottajansa haluaisivat edustaa.
