Nyt se on sitten tehty.
Olen jo pitkään suunnitellut "jalkautumista" kuluttajien pariin esittelemään omia mielipiteitä ja mieltymyksiä äänestä ja etenkin tilaäänestä. Nyt se viimeinkin toteutui Hyvän Tuulen Messuilla jämsässä, jonne 5piste1.fi lähti edustamaan monikanavaäänitteitä. Tilaääni ja etenkin 5.1 on itselle tullut jotenkin päivänselväksi asiaksi, joten oli erittäin hyödyllistä käydä kuluttajien parissa keräämässä maanpinnalle palauttavia kommentteja. Yllättävintä reissussa oli kuitenkin liki päinvastainen lopputulos. Päättelyni asioiden tilasta ei välttämättä ole kovinkaan harhautuneita.
Paikallinen kodinkoneliike Kone-Center, kaiutinvalmistaja Profel ja esitystekniikkan keskittynyt Discofix olivat rakentaneet messuosaston, jonka yksi osa oli kalustettu olohuoneeksi kotiteatterilaitteineen. Televisiona oli Philipsin uusin "Ambilight"-televisio, soittimena PS3 ja kaiuttimina Profelin Nuovoista ja PA31:stä koottu 5.1-setti asianmukaisella subwooferilla. Setti ei ollut todellakaan speksien mukainen (5 samanlaista kaiutinta), mutta sen soundi meluisassa messuympäristössä ylitti kaikki odotukseni. Kytkennän jälkeen tarkistimme kohinalla, että kaikista kanavista tulee suunnilleen yhtä lujaa ja suunnilleen samalla soundilla, sekä säädimme Lfe-kanavan kuuntelemalla eri äänitteitä. Ja siinä kaikki. Sekä omat, että hyvinä referensseinä pitämäni äänitteet kuulostivat juuri samalta, kuin tutussa MixRoomin kuuntelussa.
En ollut suunnitellut esitystä valmiiksi, vaan ajattelin mennä fiilispohjalta tilanteen mukaan. Olin tehnyt kuitenkin esitystä varten DVD:n (video), joka sisälsi kolme kappaletta kolmessa eri ääniformaatissa (2.0 PCM, 5.1 Dolby Digital ja 5.1 DTS) sekä kuvan teksteineen. Ei kuitenkaan mitään liikkuvaa kuvaa. Esityskappaleina toimivat Hoedown-yhtyeen kappaleet "Sweet Rose" ja "To the Bone" sekä Antti Mäkisen teos "WaterPlay". Kiitoksia artisteille esitysluvasta. Hoedownin kappaleet on julkaistu viime vuonna CD:llä, mutta kuten asiaa paremmin tuntevat tietänevät, minulla on kaikesta kuitenkin 5.1-versiot... Antin teos on vielä julkaisematon, mutta toivottavasti myöhemmin tänä vuonna saadaan jotain myyntiinkin. Heti ensimmäisestä esityskerrasta lähtien kävi selväksi, että stereon ja 5.1:n ero on VALTAVA. Ja sen näköjään myönsivät paatuneimmatkin rokkikukotkin :-). Ero näyttää jopa kumuloituvan, mitä vaativimpiin olosuhteisiin mennään. Ja mitä hiljempaa kuunnellaan.
Mainitessani kuulijoille, että kyseessä on todella vanha formaatti nimeltä DVD-video, hämmästys oli varsin suuri. Miksi siis edelleen kaikki levyt julkaistaan vain CD:nä? Yritinkin kysyä ihmisiltä perustetta CD:n käyttämiselle julkaisuformaattina, mutta yksikään ei osannut sanoa siihen mitään perustetta. Kukaan ei edes sanonut edes omistavansa pelkästään CD-soitinta... Muutama herrasmies jopa sanoi odottaneensa, että tällaisia monikanavatekniikkaa hyödyntäviä levyjä alkaisi tulemaan markkinoille enemmänkin. Kyllä ihmiset näköjään ovat edelleen valmiita OSTAMAAN fyysisen tuotteen, jos se vaan tarjoaa tarpeeksi vastinetta rahalle.
Mieleen hiipi ajatus, että valittaessaan yhdenmukaisen formaatin puuttumista ym. muita syitä luetellessaan musiikkiteknologit ja musiikkibusiness taitavat vältellä sitä vaikeinta kysymystä. Riittääkö nykyisen sisällöntuotannon taso edes olemassaoleville formaateille (DVD:t, SACD, BlueRay)? Ainakin toteamus kysynnän puuttumisesta tuli tällä hyvin pienellä otannalla kumottua heti intron ekalla tahdilla.
Tämä oli kaikenkaikkiaan hyvä viikonloppu. Sain taas runsaasti uskoa tulevaan ja siihen, että olen valinnut oikean tien keskittyessäni 5.1:n suomiin mahdollisuuksiin. Alan tosissani puuhaamaan pitkään mielessäni kytenyttä 5.1-tapahtumaa. Paikkakin on jo tiedossa :-)
/t
Ps. "The truth is out there", eli vapaasti suomennettuna: tuolla ulkona on vielä valloittamattomia markkinoita!!!
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
tiistai 20. toukokuuta 2008
Kehityksen edistystä
Se olikin jo tehty. Siis tuossa edellisessä vuodatuksessa pohdiskelemani kuvio siitä, että puoli levyä ilmaiseksi nettiiin ja sitten monipuolisempi versio tuotteesta suoraan kuluttajille. Nine Inch Nails -orkesteri on tehnyt sen levyllä Ghosts (http://ghosts.nin.com/main/order_options) ja uutta pukkaa perään. Asiallista teknologian ja mahdollisuuksien hyödyntämistä.
Pitää rehellisyyden nimissä todeta, että en kyllä tiennyt asiasta, niin huonosti olen seurannut eri artistien julkaisuja. Enemmän aikaa interwebin ääressä, sitähän se vain vaatii.
/t
Pitää rehellisyyden nimissä todeta, että en kyllä tiennyt asiasta, niin huonosti olen seurannut eri artistien julkaisuja. Enemmän aikaa interwebin ääressä, sitähän se vain vaatii.
/t
"Maailma muuttuu, Eskoseni"
"Mpeg4 -soittimet menevät kuin kuumille kiville..." "Metallicaa ilmaiseksi internetistä..."
Tuossa muutama viime aikojen uutisointi, joka on jäänyt mietityttämään pientä audioalan sekatyömiestä. Kaikki sisällön myynti alati kehittyviin mobiiliviihdyttimiin alkaa enemmän ja enemmän keskittymään pelkästään internettiin. Laitteiden suorituskyky kasvaa vauhdilla ja kohta pelkän äänen soittimeen lataaminen ei taida olla enää kovin muodikasta. Mpeg4-soittimet kun taitavat kohta pyörittää jo melko korkeatasoista kuvaakin... Miten musiikkiteollisuus pärjää alati kiristyvässä viihdeteollisuuden kilpailussa kuluttajien huomiosta? Ja ennen kaikkea, euroista (/taaloista).
Kaiken aikaa laitteistolobbarit supattavat tuotantoportaisiin ajatusta siitä, että missä ihmiset sitä musiikkia kuluttavat ts. kuuntelevat. Pitää olla helppoo ladata se matsku nopeesti. Yeah, right. Se, että jotkut haluavat kuljettaa sitä mukanaan joka paikkaan, ei tarkoita että se olisi ainoa paikka / media. Helppokäyttöisyyden lisäksi olisi hyvä tajuta, että MISSÄ KAIKISSA paikoissa ihminen tosiaan voi sitä musiikkia kuluttaa. On iPodit ja muut MP3-vatkaimet, tietokoneet, kotiteatterit... Ehkä tuotteen versioitakin voisi olla enemmän???
Kuitenkin tästä huolimatta edelleen suurin osa levy-yhtiöistä ja muista musiikkia julkaisevista tahoista keskittyvät pelkästään mobiilimarkkinoihin ja sisällön sitomiseen laitteisiin tai palveluihin. Tulee mieleen ori, jolle on laitettu silmälaput päähän... Jotenkin minusta tuntuu, että jos musiikki jaellaan pelkästään netissä, saa tekijänoikeuksille todellakin heittää hyvästit. Jotkut tosin yrittävät edelleen sitoa kuluttajaa fyysiseen tuotteeseen lisäämällä levykoteloon T-paidan tai julisteen. Äänitettä myytäessä, no just joo. Toisaalta tuntuu, että huumoriksi tarkoitetun Pantteri-mainoksen "rokkarit" on todella nallin päällä julistaessaan "...kun noi CD:t ja mp3:t on niin vanhanaikaisia...".
Tähän väliin on taas pakko laittaa vähän huonoja esimerkkejä.
Äänitallenneteknologiaa vuodelta 1982.
Tuollaista oli siis mobiiliviestinteknologia vuonna 1984. Melko painavaa. Toisaalta, jos salkun verhoilisi nätillä Marimekon kukkakankaalla, niin voisi vielä markkinoita löytyä. Verkosta en kyllä tiedä...
Mielenkiintoinen ajatusmalli on mielestäni myös tuo Metallican tarjoama "ilmaiseksi netissä". Sehän sotii kaikkea sitä vastaan, missä nykyiset levyjen julkaisijat näkevät enää valoa. Oletetaan, että kaikilla artisteilla olisi CD-/mp3-tasoista tuotetta monipuolisempi tuote tarjolla ja kaikki laittaisivat markkinointimielessä osan levyn kappaleista stereoversioina nettiin ilmaiseksi ladattavaksi. Kerrassaan loistavaa markkinointia!!! Miten kävisi kaikkien download-musaa myyvien liikkeiden? Sitten vaan monipuolisempi paketti T-paitoineen jne. postimyyntiin... Kohtahan kaikilla isoilla ja vähän pienemmilläkin artisteilla alkaa olemaan omat nettimyymälät. Äänitteen tekeminen on demokratisoitunut kotitietokoneiden myötä jo ajat sitten, mutta näyttää se käyvän jakelullekin.
Eräässä keskustelussa tuli ilmi mielenkiintoinen seikka. Mikäli omistat tietokoneellasi tai jollain muulla soittimella / kovalevyllä netistä ostamaasi musiikkia, sanotaanko vaikka 500 albumia, se tekee latauksien arvoksi noin 5000€:a. Mikäli laitteisto / kovalevy tuhoutuu tapaturmaisesti, mikään vakuutus ei korvaa menetettyä sisältöä, vielä. Mutta mikäli tuhoutuneet levyt ovat olleet fyysisiä tuotteita hyllyssä / varastossa, niin silloin vakuutus kyllä korvaa. Mielenkiintoista. Edelleen tuntuu ainakin jokin peruste olevan fyysiselle tuotteelle. Sitä puoltaa myös taannoisessa Aamulehdessä ollut kolumni, jossa puhuttiin konkreettisen tuotteen puolesta pelkkää ladattua 1-0-virtaa vastaan.
Kummallisinta tämän kaiken teknologisen kehityksen keskellä on teknisen sisällöntuotannon paha jälkeenjääneisyys ja innovatiivisen tuotekehittelyn pysähtyminen jonnekin 70-luvulle. Jo vuonna 1972 yhtye nimeltä Pink Floyd teki legendaksi muodostuneen albumin Dark Side Of The Moon. En ole kuullut ensimmäistä quadrophonista versiota, mutta ainakin 5.1-versio saattaa levyn mielestäni sen oikeaan kuulokuvaan. Siis siihen, jota kaverit jo 70-luvulla miettivät...
Kaikki teknologia monipuolisemman tuotteen tekemiseen on olemassa. Mutta onko kysyntää? Vai eikö ole tarjontaa? No, yritän ainakin kantaa korteni tarjonnan kekoon omassa levykaupassani:
www.5piste1.fi
Tuossa muutama viime aikojen uutisointi, joka on jäänyt mietityttämään pientä audioalan sekatyömiestä. Kaikki sisällön myynti alati kehittyviin mobiiliviihdyttimiin alkaa enemmän ja enemmän keskittymään pelkästään internettiin. Laitteiden suorituskyky kasvaa vauhdilla ja kohta pelkän äänen soittimeen lataaminen ei taida olla enää kovin muodikasta. Mpeg4-soittimet kun taitavat kohta pyörittää jo melko korkeatasoista kuvaakin... Miten musiikkiteollisuus pärjää alati kiristyvässä viihdeteollisuuden kilpailussa kuluttajien huomiosta? Ja ennen kaikkea, euroista (/taaloista).
Kaiken aikaa laitteistolobbarit supattavat tuotantoportaisiin ajatusta siitä, että missä ihmiset sitä musiikkia kuluttavat ts. kuuntelevat. Pitää olla helppoo ladata se matsku nopeesti. Yeah, right. Se, että jotkut haluavat kuljettaa sitä mukanaan joka paikkaan, ei tarkoita että se olisi ainoa paikka / media. Helppokäyttöisyyden lisäksi olisi hyvä tajuta, että MISSÄ KAIKISSA paikoissa ihminen tosiaan voi sitä musiikkia kuluttaa. On iPodit ja muut MP3-vatkaimet, tietokoneet, kotiteatterit... Ehkä tuotteen versioitakin voisi olla enemmän???
Kuitenkin tästä huolimatta edelleen suurin osa levy-yhtiöistä ja muista musiikkia julkaisevista tahoista keskittyvät pelkästään mobiilimarkkinoihin ja sisällön sitomiseen laitteisiin tai palveluihin. Tulee mieleen ori, jolle on laitettu silmälaput päähän... Jotenkin minusta tuntuu, että jos musiikki jaellaan pelkästään netissä, saa tekijänoikeuksille todellakin heittää hyvästit. Jotkut tosin yrittävät edelleen sitoa kuluttajaa fyysiseen tuotteeseen lisäämällä levykoteloon T-paidan tai julisteen. Äänitettä myytäessä, no just joo. Toisaalta tuntuu, että huumoriksi tarkoitetun Pantteri-mainoksen "rokkarit" on todella nallin päällä julistaessaan "...kun noi CD:t ja mp3:t on niin vanhanaikaisia...".
Tähän väliin on taas pakko laittaa vähän huonoja esimerkkejä.
Äänitallenneteknologiaa vuodelta 1982.
Tuollaista oli siis mobiiliviestinteknologia vuonna 1984. Melko painavaa. Toisaalta, jos salkun verhoilisi nätillä Marimekon kukkakankaalla, niin voisi vielä markkinoita löytyä. Verkosta en kyllä tiedä...
Mielenkiintoinen ajatusmalli on mielestäni myös tuo Metallican tarjoama "ilmaiseksi netissä". Sehän sotii kaikkea sitä vastaan, missä nykyiset levyjen julkaisijat näkevät enää valoa. Oletetaan, että kaikilla artisteilla olisi CD-/mp3-tasoista tuotetta monipuolisempi tuote tarjolla ja kaikki laittaisivat markkinointimielessä osan levyn kappaleista stereoversioina nettiin ilmaiseksi ladattavaksi. Kerrassaan loistavaa markkinointia!!! Miten kävisi kaikkien download-musaa myyvien liikkeiden? Sitten vaan monipuolisempi paketti T-paitoineen jne. postimyyntiin... Kohtahan kaikilla isoilla ja vähän pienemmilläkin artisteilla alkaa olemaan omat nettimyymälät. Äänitteen tekeminen on demokratisoitunut kotitietokoneiden myötä jo ajat sitten, mutta näyttää se käyvän jakelullekin.
Eräässä keskustelussa tuli ilmi mielenkiintoinen seikka. Mikäli omistat tietokoneellasi tai jollain muulla soittimella / kovalevyllä netistä ostamaasi musiikkia, sanotaanko vaikka 500 albumia, se tekee latauksien arvoksi noin 5000€:a. Mikäli laitteisto / kovalevy tuhoutuu tapaturmaisesti, mikään vakuutus ei korvaa menetettyä sisältöä, vielä. Mutta mikäli tuhoutuneet levyt ovat olleet fyysisiä tuotteita hyllyssä / varastossa, niin silloin vakuutus kyllä korvaa. Mielenkiintoista. Edelleen tuntuu ainakin jokin peruste olevan fyysiselle tuotteelle. Sitä puoltaa myös taannoisessa Aamulehdessä ollut kolumni, jossa puhuttiin konkreettisen tuotteen puolesta pelkkää ladattua 1-0-virtaa vastaan.
Kummallisinta tämän kaiken teknologisen kehityksen keskellä on teknisen sisällöntuotannon paha jälkeenjääneisyys ja innovatiivisen tuotekehittelyn pysähtyminen jonnekin 70-luvulle. Jo vuonna 1972 yhtye nimeltä Pink Floyd teki legendaksi muodostuneen albumin Dark Side Of The Moon. En ole kuullut ensimmäistä quadrophonista versiota, mutta ainakin 5.1-versio saattaa levyn mielestäni sen oikeaan kuulokuvaan. Siis siihen, jota kaverit jo 70-luvulla miettivät...
Kaikki teknologia monipuolisemman tuotteen tekemiseen on olemassa. Mutta onko kysyntää? Vai eikö ole tarjontaa? No, yritän ainakin kantaa korteni tarjonnan kekoon omassa levykaupassani:
www.5piste1.fi
lauantai 10. toukokuuta 2008
Pimp My Rogers!
Nyt on sitten jämsänjokilaakson kiistämättä hienoin rumpusetti tuunattu. Kurkisen Juhan vanhat Rogers-rummut saivat pienoisen face-liftin ja rummut melkein kuulostavatkin nauttivan uudistumisestaan :-)
Tämä oli lähtötilanne. 16":n lattiatomin alakalvokin oli todennäköisesti ensiasennuskalvo!!! Jostain vuodelta 67-69???
Aloitimme eilen illalla kuuden jäljestä urakan ja puolenyön aikaan rungot oli pesty ja vahattu. Ja ilman rihman kiertämää.
Lopputuloksena onkin sitten uskomattoman hyväsoundinen setti, jota omistaja tässä ylpeänä ojentaa:-)
Tätä settiä tulen vielä varmuudella käyttämään tulevaisuuden äänityssessioissa.
Tämä oli lähtötilanne. 16":n lattiatomin alakalvokin oli todennäköisesti ensiasennuskalvo!!! Jostain vuodelta 67-69???
Aloitimme eilen illalla kuuden jäljestä urakan ja puolenyön aikaan rungot oli pesty ja vahattu. Ja ilman rihman kiertämää.
Lopputuloksena onkin sitten uskomattoman hyväsoundinen setti, jota omistaja tässä ylpeänä ojentaa:-)
Tätä settiä tulen vielä varmuudella käyttämään tulevaisuuden äänityssessioissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)