tiistai 20. toukokuuta 2008

"Maailma muuttuu, Eskoseni"

"Mpeg4 -soittimet menevät kuin kuumille kiville..." "Metallicaa ilmaiseksi internetistä..."

Tuossa muutama viime aikojen uutisointi, joka on jäänyt mietityttämään pientä audioalan sekatyömiestä. Kaikki sisällön myynti alati kehittyviin mobiiliviihdyttimiin alkaa enemmän ja enemmän keskittymään pelkästään internettiin. Laitteiden suorituskyky kasvaa vauhdilla ja kohta pelkän äänen soittimeen lataaminen ei taida olla enää kovin muodikasta. Mpeg4-soittimet kun taitavat kohta pyörittää jo melko korkeatasoista kuvaakin... Miten musiikkiteollisuus pärjää alati kiristyvässä viihdeteollisuuden kilpailussa kuluttajien huomiosta? Ja ennen kaikkea, euroista (/taaloista).
Kaiken aikaa laitteistolobbarit supattavat tuotantoportaisiin ajatusta siitä, että missä ihmiset sitä musiikkia kuluttavat ts. kuuntelevat. Pitää olla helppoo ladata se matsku nopeesti. Yeah, right. Se, että jotkut haluavat kuljettaa sitä mukanaan joka paikkaan, ei tarkoita että se olisi ainoa paikka / media. Helppokäyttöisyyden lisäksi olisi hyvä tajuta, että MISSÄ KAIKISSA paikoissa ihminen tosiaan voi sitä musiikkia kuluttaa. On iPodit ja muut MP3-vatkaimet, tietokoneet, kotiteatterit... Ehkä tuotteen versioitakin voisi olla enemmän???

Kuitenkin tästä huolimatta edelleen suurin osa levy-yhtiöistä ja muista musiikkia julkaisevista tahoista keskittyvät pelkästään mobiilimarkkinoihin ja sisällön sitomiseen laitteisiin tai palveluihin. Tulee mieleen ori, jolle on laitettu silmälaput päähän... Jotenkin minusta tuntuu, että jos musiikki jaellaan pelkästään netissä, saa tekijänoikeuksille todellakin heittää hyvästit. Jotkut tosin yrittävät edelleen sitoa kuluttajaa fyysiseen tuotteeseen lisäämällä levykoteloon T-paidan tai julisteen. Äänitettä myytäessä, no just joo. Toisaalta tuntuu, että huumoriksi tarkoitetun Pantteri-mainoksen "rokkarit" on todella nallin päällä julistaessaan "...kun noi CD:t ja mp3:t on niin vanhanaikaisia...".

Tähän väliin on taas pakko laittaa vähän huonoja esimerkkejä.










Äänitallenneteknologiaa vuodelta 1982.














Tuollaista oli siis mobiiliviestinteknologia vuonna 1984. Melko painavaa. Toisaalta, jos salkun verhoilisi nätillä Marimekon kukkakankaalla, niin voisi vielä markkinoita löytyä. Verkosta en kyllä tiedä...

Mielenkiintoinen ajatusmalli on mielestäni myös tuo Metallican tarjoama "ilmaiseksi netissä". Sehän sotii kaikkea sitä vastaan, missä nykyiset levyjen julkaisijat näkevät enää valoa. Oletetaan, että kaikilla artisteilla olisi CD-/mp3-tasoista tuotetta monipuolisempi tuote tarjolla ja kaikki laittaisivat markkinointimielessä osan levyn kappaleista stereoversioina nettiin ilmaiseksi ladattavaksi. Kerrassaan loistavaa markkinointia!!! Miten kävisi kaikkien download-musaa myyvien liikkeiden? Sitten vaan monipuolisempi paketti T-paitoineen jne. postimyyntiin... Kohtahan kaikilla isoilla ja vähän pienemmilläkin artisteilla alkaa olemaan omat nettimyymälät. Äänitteen tekeminen on demokratisoitunut kotitietokoneiden myötä jo ajat sitten, mutta näyttää se käyvän jakelullekin.

Eräässä keskustelussa tuli ilmi mielenkiintoinen seikka. Mikäli omistat tietokoneellasi tai jollain muulla soittimella / kovalevyllä netistä ostamaasi musiikkia, sanotaanko vaikka 500 albumia, se tekee latauksien arvoksi noin 5000€:a. Mikäli laitteisto / kovalevy tuhoutuu tapaturmaisesti, mikään vakuutus ei korvaa menetettyä sisältöä, vielä. Mutta mikäli tuhoutuneet levyt ovat olleet fyysisiä tuotteita hyllyssä / varastossa, niin silloin vakuutus kyllä korvaa. Mielenkiintoista. Edelleen tuntuu ainakin jokin peruste olevan fyysiselle tuotteelle. Sitä puoltaa myös taannoisessa Aamulehdessä ollut kolumni, jossa puhuttiin konkreettisen tuotteen puolesta pelkkää ladattua 1-0-virtaa vastaan.

Kummallisinta tämän kaiken teknologisen kehityksen keskellä on teknisen sisällöntuotannon paha jälkeenjääneisyys ja innovatiivisen tuotekehittelyn pysähtyminen jonnekin 70-luvulle. Jo vuonna 1972 yhtye nimeltä Pink Floyd teki legendaksi muodostuneen albumin Dark Side Of The Moon. En ole kuullut ensimmäistä quadrophonista versiota, mutta ainakin 5.1-versio saattaa levyn mielestäni sen oikeaan kuulokuvaan. Siis siihen, jota kaverit jo 70-luvulla miettivät...

Kaikki teknologia monipuolisemman tuotteen tekemiseen on olemassa. Mutta onko kysyntää? Vai eikö ole tarjontaa? No, yritän ainakin kantaa korteni tarjonnan kekoon omassa levykaupassani:

www.5piste1.fi

Ei kommentteja: