Digital Peak Limiter = Keisarin uudet vaatteet?

Kesäkuinen matka Roomaan avarsi mieltä monellakin tapaa. Sen lisäksi, että tuo ikuinen kaupunki ja sen historia on jotain todella mykistävää tällaiselle peräpohjalaiselle juntille, TC:n järjestämä Loudness-seminaari oli kertakaikkiaan odotusteni veroinen. Otsikon © luovutettakoon heti Mr. Bob Katz:lle. Noiden kahden päivän aikana sain todella paljon todistusaineistoa siihen, että viimeiset pari vuosikymmentä alaa riivannut Loudness War on vienyt tallennettua musiikkia teknisesti todella huolestuttavaan suuntaan. Ongelma ei vaivaa pelkästään äänilevytuotantoa, vielä pahempaa kaukosäädinjumppaa on luvassa elokuvien mainoskatkoilla. Muun muassa...

Siispä otin asiakseni aiheeseen perehtymisen ja aloin selvittämään eri aikakausien äänitteiden Loudness-arvoja. Jo sen vuoksi, että mm. iTunesissa on olemassa "Soundcheck", joka tasaa kirjaston materiaalin -18 LUFS -tasolle, on syytä hieman selvittää miten kuluttajatekniikka toimii...

Latasin asiaankuuluvat mittaussoftat ja otin alkuun muutaman äänitteen eri aikakausilta. Mittaustulokset ovat melko yllättäviä heti projektin alkumetreillä.
















Tämän otannan ääripäinä mainittakoon Jeff Beck ja Nickelback. Molemmat edustavat mielestäni teknisesti hyviä tuotantoja ja ovat tahoillaan varsin myytyjä albumeja. Suosittelen kuuntelemaan em. teoksia iTunesin tapaan, joka tarkoittaa, että kappaleiden LUFS laitetaan samalle tasolle. Toisin sanoen, kuunnellaan kappaleita samalla voimakkuudella. Minä käytin tasona -20 LUFS, joten Nickelback piti laskea 11,6 dB ja Jeff Beck nostaa 0,6 dB. Kokeilkaapa huviksenne ja kertokaa, mitä ajatuksia se Teissä, arvon lukijat herättää...

Ensimmäinen ajatus, joka minun mieleeni tuli:
MITÄ V****A ON TAPAHTUNUT???

Aiheesta lisää myöhemmin, nyt pitää jatkaa tätä omaa "Bring Back The Dynamics"-savottaa oman työpöydän ääressä...